Jatkan kirjoitteluani Hjelt-suvusta täällä: Hjelt-blogi.
Olen sinne siirtänyt myös vanhat, suvun alkuperää koskevat kirjoitukseni.

Erkki Hjelt

Onko Geld = Hjelt?

   Maaliskuisessa artikkelissa oli aiheena se, että vanhan sukuperinteen ja tuoreitten muinais-DNA tulosten perusteella sukumme ilmeinen alkuperä sijaitsee Hollannin Gelderlandissa. Tässä artikkelissa pohditaan, onko mahdollista, että Gelderlandista lähteneet esi-isämme ovat lisäksi tuoneet mukanaan vanhan asuinseutunsa nimen.

   Clevet ja Hjeltit

Vilniemen kartanon väkeä Vehkalahdella 1918.

Takarivi vasemmalta: 3) Kaarle Krohn, 4) Julia Helena Cleve, 9) Väinö Krohn, 10) Greta Hjelt (sylissään Toivo Krohn)

   Oheinen kuva on otettu Cleve-suvun kartanossa Vehkalahdella. Kuvasta ilmenee miten Cleve-, Krohn- ja Hjelt-suvut ovat avioliittojen kautta yhteydessä toisiinsa. August Hjeltin tyttären Greta Hjeltin puoliso oli Väinö Krohn, appi Kaarle Krohn ja anoppi Julia Cleve. Cleve- ja Krohn-suvut ovat tulleet Saksasta Viipuriin; Clevet mahdollisesti Pohjois-Westfalenin Cleven kreivikunnasta ja Krohnit Rügenin saarelta. Cleve-suvun lisäksi löytyy monia muitakin saksalaisperäisiä sukuja, joitten vanha kotiseutu on säilynyt heidän sukunimissään Suomessakin. Voidaanko Hjelt-nimi selittää vastaavalla tavalla? Se ei ole yhtä suoraviivaista kuin saksalaisten nimien tulkinta ja selvittäminen on hankalaa, koska hollannin kielen ääntäminen poikkeaa niin paljon saksan- ja ruotsinkielistä.


   Gelderlandin herttuakunta

Gelderlandin ja Cleven herttuakunnat vuonna 1477

   Kymmenkunta vuotta ennen sukuyhteyden muodostumista Cleve- ja Hjelt-sukujen välille August Hjelt oli kirjoittanut sukunsa mahdollisista alkujuurista Hollannin Gelderlandissa (ks. aikaisempi artikkeli). Väkisin tulee mieleen kuva Augustista ja Cleve-sukulaisista tutkimassa samantapaista karttaa kuin ohessa. He ovat ehkä miettineet, voivatko heidän esi-isänsä olla lähtöisin samalta alueelta Maas-, Rein-, ja Ijssel-jokien suistossa. Kartassa näkyvät ko. alueen ruhtinaskunnat sellaisina kuin ne olivat vuonna 1477, kauan ennen Hollannin ja Saksan valtakuntien syntyä. Gelderlandin herttuakunta (kartassa vihreällä) on erikoinen siitä, että se koostuu kahdesta erillisestä maa-alueesta, joitten välissä sijaitsee pieni Cleven herttuakunta (kartalla D. of Cleves).


   Hollanti vääntyy ruotsiksi

   Cleve-suvun ja Cleven herttuakunnan nimien yhdenmukaisuus on selvä. Sen sijaan on paljon ongelmallisempaa osoittaa nimien Hjelt ja Gelderland välinen yhteys. Enkä yritäkään sitä todistaa, mutta kun kuulin miten hollantilainen ääntää sanan geld, niin kyllä heti tuli mieleen, että sanoilla voi hyvinkin olla sama perusta. Yritän tuoda esiin ajatukseni seuraavalla ajatusleikillä Hjelt-nimen synnystä:

             Gelderiläinen esi-isäni saapuu 1500-luvulla siirtolaisena Ruotsin 

             Itägöötanmaalle.
             Gelderiläinen: ”Päivää, nimeni on Geld [ xɛlt ].” (Kuuntele tästä miten

             hän sen lausui.)
             Itägöötanmaalainen: ”Anteeksi kuinka? Voitteko kirjoittaa.”
             Gelderiläinen kirjoittaa: Geld.
             Itägöötanmaalainen:”Mutta tässähän lukee / geld /. Tehän sanoitte

             jotain aivan muuta.”

   Erilaisten kokeilujen jälkeen gelderiläinen ja itägöötanmaalainen pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että Ruotsissa G-kirjaimen paikalle olisi syytä kirjoittaa Hi ja lausua nimi siten, että H-kirjain yritetään pitää äännettäessä selvästi mukana. Lisäksi viimeinen kirjain /d/ kirjoitetaan Ruotsissa siten kuin se lausutaan eli /t/.

   Näin nimestä tuli Hielt, joka on sukumme nimen ensimmäinen kirjoitusasu Suomessa vuonna 1688. H-kirjaimen pitäminen mukana ääntämisessä oli ruotsalaisille ja erityisesti suomenkielisille kuitenkin vaikeaa. Ajan myötä se jäikin mykäksi eli sitä ei yksinkertaisesti lausuttu ollenkaan. Tästä puolestaan seurasi se, että sanan ensimmäinen kirjain muuttui konsonantiksi /j/ ja näin päädyttiin nykyiseen, kirjoitusasusta poikkeavaan, ääntämistapaan / jelt /. Oheiseen kaavioon olen kerännyt eri lähteissä esiintyviä sukumme nimen kirjoitusasuja vuosilta 1675-1810 (ks. myös artikkeli huhtikuu 2015). Nimi esiintyi pelkästään muodossa Hielt 1730-luvulle, jolloin rinnalle ilmaantui nykyinen muoto Hjelt. Oma arveluni on se, että kyseiseen kirjoitusasun muutokseen liittyi myös nimen ääntämisen muuttuminen / xɛlt / --> / jelt /. Molemmat kirjoitusmuodot esiintyivät rinnan 1810-luvulle asti, jonka jälkeen muotoa Hielt ei asiakirjoista enää löydy.

 (Lähteet: Dahlströmin kortisto ja HisKi)

                         

Gelderland

   Yli sata vuotta sitten August Hjelt mietti sukumme alkuperää ja välitti meille erään vielä 1800-luvulla eläneen sukutarinan: ”En ännu för några decennier sedan berättad tradition visste förtälja, att släkten skulle härstamma från provinsen eller staden Geldern i Holland samt att en dess äldste medlem inflyttat till landet [Sverige] öfver norra Tyskland.” (Släkten Hjelt, 1903) August piti mahdollisena myös sitä, että sukumme voisi olla lähtöisin Norjan Hedmarkista.

   Perinteisin sukututkimusmenetelmin ei ole löydetty mitään Norjan vaihtoehtoa tukevaa. Gelderniä ei puolestaan ole edes tutkittu. Geneettinen sukututkimus on kuuden-seitsemän viime vuoden aikana kuitenkin avannut uusia mahdollisuuksia. Norjalaisesta alkuperästä ei senkään avulla ole ainakaan toistaiseksi ilmennyt mitään viitteitä. Sen sijaan Augus Hjeltin mainitsema vanha sukutarina sai tukea vuonna 2015, kun Euroopan asutushistoriaa alettiin kirjoittaa uusiksi DNA-tutkimusten perusteella. Siinä ohessa saatiin tiedonmurusia myös siitä, missä päin Hjelttien muinaiset esi-isät ovat eläneet ja liikkuneet. Ks. artikkeli toukokuu 2015.

   Vuoden 2015 jälkeen genetiikkaan perustuva väestöhistorian tutkimus on edennyt vauhdilla kun muinaisten vainajien DNA-tutkimukset ovat lisääntyneet tutkimusmenetelmien kehittyessä ja ennen kaikkea kustannusten romahdettua. Käsitykseni mukaan Länsi-Euroopasta on tähän mennessä valmistunut kolmisen sataa muinais-DNA:n sekventointia. Neljä tällaisista muinaisista miesvainajista on samaa genotyyppiä (R1b-DF27) kuin Hjelt-suvun miehet. Yksi heistä on Mr. Quidlenburger, josta olen kirjoittanut lokakuussa 2016. Kolme muuta ovat tämän vuoden löytöjä (2018) Hollannista. Olen oheiseen karttaan merkinnyt vainajien löytöpaikat ja vapaalla kädellä piirtänyt Hollannin Gelderland-provinssin sekä nykyään juuri ja juuri Saksan puolella sijaitsevan Geldernin kaupungin. Hämmästyttävää miten DNA-löydöt sopivat vanhaan sukutarinaamme.

   Se, että muinaisten vainajien genomeja pystytään nykyään selvittämään, antaa huimat uudet mahdollisuudet Euroopan väestöjen alkuperätutkimuksille. Onhan kyseisten vainajien ajoitus tehty jo aikaisemmin radiohiiliajoituksella, heidän elinympäristönsä tai ainakin hautauspaikkansa tunnetaan ja hautaesineistön perusteella tiedetään minkälaisessa kulttuuriympäristössä he elivät. Tässä mainitut neljä miesvainajaa elivät kellopikarikulttuurin piirissä, yhden haudassa oli lisäksi nuorakeramiikkaa. Genomiensa perusteella he olivat idästä tulleita jamnoja. HS:n erinomaisen artikkelin ”Keitä me olemme?” loppupuolella on hyvä esitys jamnoista.

   Kaikkea ne tiedemiehet pystyvätkin selvittämään. Tutkittuaan näitä kolme-neljä tuhatta vuotta vanhoja luita eräs luustontutkija totesi, että nämä miehet ratsastivat paljon. Ratsastaen jamnat tulivatkin Venäjän aroilta Länsi-Eurooppaan eivätkä silloiset eurooppalaiset olleet edes nähneet hevosta aikaisemmin. Gelderlandinhevonenkin on varmaan jamnojen hevosten jälkeläinen, vaikka ulkonäkö lieneekin myöhemmän jalostuksen tulosta.

Gelderlander Paard

---------------------------------------------------------------------

Vainajien DNA-data on tästä tutkimuksesta:

Olalde et. al:  The Beaker Phenomenon And The Genomic Transformation Of Northwest Europe, 2017

HeSa Kuukausiliite, maaliskuu 2018: Keitä me olemme?

Wikipedia:  Gelderland,    Geldern,   muinais-DNA,    jamnat

Aiheesta blogissa aikaisemmin:

Ovatko Hjeltit Norjasta?

Mr Quedlinburger

Arolta Keski-Eurooppaan

Muinainen sukulainen

Monikulttuurinen hautalöytö (2003)

   Vuonna 2003 löydettiin keskisaksalaisen Quedlinburgin kaupungin lähistöltä neoliittisen kauden hautoja. Löydöt eivät olleet mitenkään sensaatiomaisia, mutta merkittäviä siinä mielessä, että alue sijaitsi kahden kulttuurialueen vaikutuspiirissä. Pyreneitten niemimaalta alkunsa saaneen kellopikarikulttuurin (Bell Beaker) ja itäisen nuorakeramiikan (Corded Ware) piirteet ilmenivät Quidlenburgissa yksittäisten vainajien haudoissa. Tässä artikkelissa seurataan erään miesvainajan tutkimista ja hänestä esiin tulleita mielenkiintoisia seikkoja. Tälle miehelle annettiin arkeologinen tunnus QLB28. Vuonna 2003 hän ei mitenkään eronnut muista saman kalmiston kuudesta vainajasta. Hänen todettiin kuollessaan olleen yli 50-vuotias. Radiohiiliajoituksen mukaan hautaus oli tapahtunut välillä 2431-2150 eaa. Hautaustapa oli kellopikarikulttuurille tyypillinen: ruumis lepäsi vasemmalla kyljellään luoteis-kaakkoissuunnassa, pää lepäsi vasemman kämmenen päällä, katse itään suunnattuna, polvet koukussa. Haudan esineistö oli kuitenkin kaksikulttuurinen; esim. keraaminen kellopikari ja vasarakirves.


   Euroopan asutushistoriaa kirjoitetaan uusiksi (2014-15)

   Vuonna 2014 QLB28 yhdessä 69 muun muinaisen vainajan kanssa kaivettiin jälleen esille, tällä kertaa museoitten varastoista eri puolilla Eurooppaa. Muinaisjäännösten DNA:n tutkiminen oli päässyt vauhtiin 2010-luvun alussa tutkimusmenetelmien kehittyessä tehokkaammiksi ja halvemmiksi. Helmikuussa 2015 kyseinen Wolfgan Haakin johtama ryhmä julkaisi tuloksensa, jotka ovat mullistaneet aiempia käsityksiä Euroopan asuttamisesta. Raporttiin viitataan lähes kaikissa sen jälkeisissä alan artikkeleissa ja Wikipedia-artikkelit on kirjoitettu uudelleen. Ajan tasalla olevia populaarikirjoja olen löytänyt vain yhden; Jean Mancon Ancestral Journeys. Alunperin Jean Manco kirjoitti kirjansa jo vuonna 2013, mutta joutui julkaisemaan korjatun version jo syyskuussa 2015.

   Haakin tutkimuksessa muinaisten vainajien DNA-pätkiä eristettiin ja sekventoitiin. QLB28 sai uuden laboratoriotunnuksen I0806 ja hänet tunnetaankin keskustelufoorumeilla nykyään nimellä Mr. I0806. Hänen ja muutamien muitten miesten haploryhmäksi osoittautui R1b. Tähän haploryhmään kuuluvat miehet olivat tulleet Länsi-Eurooppaan Venäjän aroilta vasta muutamaa sukupolvea ennen Mr. I0806:n syntymää. Tästä arokansojen invaasiosta olen kirjoittanut artikkelin Arolta Keski-Eurooppaan (18.5.2015).

   Kun genetiikan antamat tulokset lisätään Quedlinburgia koskeviin aikaisempiin tietoihin, kuva Mr. I0806:sta ja hänen elinympäristöstään muuttuu oleellisesti. Aroilta tulleet miehet toivat mukanaan ylivertaiset taitonsa ja ominaisuutensa; pronssin ja pronssiesineitten teko, pyörä, vaunut, hevoset, karjanhoito, laktoosinsieto jne. Tästä alkoi pronssikausi Länsi-Euroopassa. Lisäksi he puhuivat indoeurooppalaisia kieliä, joitten alle vanhat paleoeurooppalaiset kielet jäivät. Miehiä tulokkaitten joukossa oli 5-14 kertaa enemmän kuin naisia. Nopeasti he syrjäyttivät vanhan eliitin miehet, mutta sen sijaan eliittiin kuuluvat naiset otettiin puolisoiksi, ja se oli varmaan yksi syy siihen, että vanhojen kulttuurien monet piirteet vaikuttivat vielä pitkään. Oheinen neoliittisen kauden kulttuureja esittävä kartta on laadittu ennen kyseisiä geneettisiä löytöjä. Karttaan on myöhemmin lisätty R1b-miesten tulosuuntaa osoittava musta nuoli, joka entisestään sekoittaa eri kulttuureista koostuvaa soppaa Keski-Euroopassa - ja kaiken keskellä sijaitsee Mr. I0806:n kotiseutu Quedlinburg.


   Vanha tuttu yllättää (syyskuu 2016)

   Edellä ilmenneitten asioitten lisäksi Mr. I0806 järjesti äskettäin vielä uuden yllätyksen minulle ja muulle Hjelt-suvulle (ja miljoonille muille): mitenkään liioittelematta häntä voidaan nyt kutsua esihistorialliseksi sukulaiseksemme.

   Vuonna 2015 Haak ja kumppanit määrittivät I0806:n haploryhmän R1b karkealla tasolla, joka riitti heidän tutkimuksensa tarkoituksiin. Yksityiskohtainen data DNA-sekventoinnista on kuitenkin julkisesti saatavilla ja sitä alettiin tietenkin eri tahoilla käydä läpi. Syyskuun alussa 2016 selvisikin, että Mr. I0806 kuuluu R1b:n alahaploryhmään DF27, mutta sen alempien tasojen haploryhmiä hänestä ei enää löytynyt. Mutaatiotiheyksiin perustuvien laskelmien mukaan DF27-mutaatio on tapahtunut n. 2500 eaa. (plus suuri vaihteluväli). Toisin sanoen se mies, jossa DF27-mutaatio on tapahtunut, oli elänyt 100-350 vuotta tai 4-10 sukupolvea ennen kuin Mr. I0806. Tuo DF27-haploryhmän kantaisä oli varmasti myös meidän Hjelttien ja Mr. I0806:n yhteinen esi-isä. Toisin sanoen Mr. I0806 on voinut periaatteessa olla meidän paternaalinen esi-isämme, mutta kuitenkin todennäköisemmin jonkin meidän samoihin aikoihin eläneen esi-isämme ei niin kovin kaukainen serkku. Joka tapauksessa blogissani aiemmin esitetyt muinaisten esi-isiemme kulkureitit saavat tässä vahvistusta ja lisäksi voimme olla melko varmoja, että eräät esi-isämme elivät 4200-4500 vuotta sitten Reinin ja Elben välisellä alueella.

   Lisää Mr. I0806:n järjestämistä yllätyksistä seuraavassa artikkelissa.

  ---

Lähteitä:

Anthrogenica thread: Where did DF27 originate? and when and how did it expand? September 2016

Anthrogenica thread: More Bell Beaker U152 and one ZZ11? September 2016

Bell Beaker Blogger: Bell Beaker DNA and Quick Out-takes. February 2015

Bell Beaker Blogger: Fix & Mix - Quedlinburg & Middle-Saale Beakers. February 2015

Goldberg et al.: Familial migration of the Neolithic contrasts massive male migration during Bronze Age in Europe inferred from ancient X chromosomes. October 2016

Haak et al.: Massive migration from the steppe is a source for Indo-European languages in Europe. 2015

Landesamt für Denkmalpflege und Archäologie Sachsen-Anhalt: Ein Grab, aber zwei Kulturen - spätneolithische Völkerverständigung im Nordharz. März 2004

Manco, Jean: Ancestral Journeys. September 2015

Miekan kahva

   Sukumme nimen Hjelt alkuperä on jäänyt toistaiseksi epäselväksi. Sotilaita ei suvussamme ole ollut, joten sankaria tarkoittava ruotsinkielen sanaa hjälte ei ole pidetty varteenotettavana. Turussa vaikutti aikoinaan käsityöläissuku Sangar/Sankar, jonka muutamat edustajat ruotsinsivat nimensä muotoon Hjelt. Sukuyhteyttä meidän sukuumme ei kuitenkaan ole todettu. Tässä artikkelissa pohditaan sitä, voisiko selitys löytyä germaanisissa ja skandinaavisissa kielissä miekan kahvaa tarkoittavien sanojen etymologiasta. 

Hilt

   Muinaisissa germaanikielissä, kuten muinaissaksi, keskialasaksa ja muinaisyläsaksa, miekan kahvasta käytettiin nimeä hilt. Kansainvaellusten aikaan sana siirtyi saksien mukana Brittein saarille anglosaksien kieleen ja vanhaan englannin kieleen. Sana elää vieläkin samassa merkityksessä nykyenglannissa. Kuten yleensäkin keskiajan teksteissä, niin myös sanan hilt kirjoitusasut olivat hyvin kirjavat: gilt, yilt, jilt, nilt, bilt, hult, hjlt, hklt, holt, hikt, hiot, hipt, hilr, hielf, hilg, hily. (Fine Dictionary)

   Skandinavian vanhoissa kielissä miekan kahvaa kuvaava sana esiintyi hieman toisistaan poikkeavissa muodoissa. Myös sanan kehitys vaihteli eri kielissä ja noudatti kussakin kielessä tapahtuneita muutoksia.


Hjalt

   Islannin kielessä sana on muinaisista ajoista nykypäiviin saakka pysynyt samana eli hjalt. Pienenä erikoisuutena on syytä mainita, että tänä päivänä islantilaiset käyttävät Shetlannista muista kielistä poikkeavaa sanaa Hjaltland, siis sananmukaisesti Miekankahvasaari. Saaret tunnettiin muissakin kielissä sillä nimellä yleisesti keskiajalle saakka, koska Shetlannin saarista muodostuva ääriviiva kartalla muistuttaa miekan kahvaa. Islantia lukuun ottamatta muissa kielissä saarten nimi on muuttunut norjan kielen mukana päätyen lopulta 1400-luvulla skottien käyttämään nimeen Shetlanti. (ks. artikkeli Hjelttien saari)


Hjelt

   Norjan kielessä tapahtui keskiajalla yleisestikin kehitysvaihe, jossa hja- alkuiset sanat muuttuivat hje- alkuisiksi. Niin myös miekan kahvan nimi muuttui muotoon hjelt -et. Norjan kohdalla on tässä yhteydessä syytä mainita, että myös Hjaltland muuttui Hjeltlandiksi ja saarten asukkaita kutsuttiin Norjan länsirannikolla nimellä hjelt –er. Norjassa nimi jäi elämään monien mantereelle muuttaneiden shetlantilaisten sukunimenä. Norjassa miekan kahvan nimen kirjoitusmuotoja olivat myös: hjalte, hialt myöhemmin hjelte, hielt. Sukunimen osalta myös: Helt, Hielt, Hieldt, Jeldt, Jieldt. (ks. artikkeli Hjelthjelt-talo)

   August Hjelt tunsi kylläkin vuonna 1903 hjalt-sanan merkityksen miekan kahvana (tvärstycket på ett svärdshandtag), mutta ei pitänyt sitä selityksenä Hjelthjelt-talon nimelle Norjassa. Ilmeisesti August Hjelt ei tuntenut Shetlannin nimen etymologiaa. Keskiajalta peräisin oleva talo on hyvinkin voinut saada nimensä perustajaltaan ”en hjelt från Hjeltland”.


Hjält

   Svenska Akademiens Ordbok antaa hakusanoille HJALT ja HJÄLT selityksen: ”på svärd: fäste för handen, handtag; svärdsfäste; även svärdsknapp respektive parerstång eller om båda i förening”. Sana hjalt on tullut ruotsiin islannin kielestä ja myöhemmin muuttunut muotoon hjält ruotsin kielen hja- alkuisissa sanoissa tapahtuneen kehityksen myötä. Tunnetaan muinaisruotsissa myös muodossa hiält ja murteissa jält.

Huomaa erot:

1) HJELT –en, pl. –ar (Hjelt-suvun jäsen)

2) HJELT (†) –en, pl. –er (Shetlannin asukas)

3) HJÄLT –et, pl. == (miekan kahva)

4) HJÄLTE –en, pl. -ar (†) –er (sankari)



Turku 1600-luku

   Sukumme kantaisä Börjel Björnsson oli sorvari. Miekan kahvan valmistukseen käytettiin myös puuosia, joten puusorvariakin on tarvittu. Miekka taottiin yhdestä metallikappaleesta, johon jätettiin kahvan ydintä varten ns. ruoti. Sitten muotoiltiin käteen sopiva pyöreä puukappale, joka halkaistiin ja kummankin puolikkaan sisäpinnalle työstettiin ruotiin sopivat urat. Puukappaleet kiinnitettiin ruotiin ja niitten päälle sidottiin spiraalinomaisesti ja tiukasti nahkahihnoja.

   Vuonna 1675 Börjel eli naimattomana sorvarikisällinä Turun Aninkaisissa ja ainakin asiakirjoissa vielä ilman sukunimeä. Seuraavana vuonna hän oli jo perheellinen sorvarimestari, mutta mitään sukunimeä ei löydy myöskään niistä yhdeksästä asiakirjasta, joissa hänet on mainittu seuraavien viidentoista vuoden aikana. Vasta syyskuussa 1688 Börjel ilmestyy ensimmäisen kerran asiakirjoihin sukunimen kera, joka on muodossa Hielth. Tämä säilyi ainoana muotona ainakin 1720-luvulle saakka ja senkin jälkeen 1700-luvun lopulle saakka yleisempänä muotona Hjelt-nimen rinnalla. Laskin nimien esiintymismuotoja 131:stä 1700-luvun asiakirjasta ja niissä 2/3:ssa nimi oli kirjoitettu Hielt. Vielä 1790-luvulla Börjelin jälkeläinen neljännessä polvessa, dosentti Niclas Hjelt, allekirjoitti kirjeensä muodossa Hielt. Hänen painetuissa opinnäytteissään puolestaan esiintyi jo muoto Hjelt.

   Kun noina aikoina sukunimi on systemaattisesti kirjoitettu muodossa Hielt, niin mikä muu tarkoitus sillä on voinut olla kuin ilmaista jompaakumpaa niistä asioista, jotka on kirjoitettu täsmällisesti samalla tavalla eli miekan kahvaa tai sankaria tarkoittava hielt. Kuten eri yhteyksissä on todettu, sankareita ja sotilaita suvussamme ei ole esiintynyt. Sen sijaan esivanhempamme ovat olleet käsityöläisiä ja saattaneet hyvinkin mahdollisesti olla mukana miekan kahvojen valmistuksessa. Jos miekan kahvan yhdistäminen sukunimeen tuntuu tänä päivänä oudolta, niin onhan vieläkin käytössä sukunimet Svärd (miekka) ja Klinga (miekan terä).

   Aikanaan sukuyhdistyksemme pyysi ehdotuksia yhdistyksen vaakunaksi. Tässä yksi puolivallaton luonnos: miekan kahva muistuttamassa nimemme alkuperästä. Kahva nousee Aurajoesta kuten tarujen Shetlannin saaret Pohjanmerestä. Vaakunan kolmessa kentässä on Varsinais-Suomen värit.

Kohti pohjoista

Kartta: North-South Cluster ja sen leviämissuunnat.
Kärkikolmiot kuvaavat kolmea pohjoiseen suuntautuvaa alaryhmää.

North-South Cluster

   Toistatuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua jossain Keski-Ranskassa eli mies, jonka miespuolisten jälkeläisten vaiheita seuraamme tässä artikkelissa. Tällä miehellä tapahtui Y-kromosomissa mutaatio, jossa eräs yksittäinen DNA-kaksoiskierteen emäspari A-T vaihtui emäspariksi C-G. Tämän perusteella kyseisen miehen nykyään elävät miespuoliset jälkeläiset voidaan tunnistaa. Mutaatiosta käytetään nimeä R1b-Z209 ja sitä kantavien miesten ryhmää kutsutaan nimellä North-South Cluster eli NS-haploryhmä. Kyseinen haploryhmä tunnistettiin ja määritettiin vuosina 2006 - 2008. Myös Hjelt-suvun miehet kuuluvat NS-haploryhmään joidenkin kymmenientuhansien länsieurooppalaisten miesten ohella.

   NS-haploryhmän arvellaan syntyneen Keski-Ranskassa (kartassa tummanruskea alue). Aiemmissa artikkeleissani (toukokuu 2015) olen kirjoittanut siitä, mitä reittejä po. miehen esi-isät olivat tulleet sinne Etelä-Kaukasukselta noin 6000 edeltävän vuoden aikana. NS-haploryhmän arvellaan syntyneen n. 1900 eaa. Tällaiset mutaatioitten ikäarviot ovat hyvin epävarmoja, ja tähänkin tapaukseen annetaan 700 vuoden vaihteluväli. Täsmällisemmin sanottuna mutaatio olisi tapahtunut 95% varmuudella ajanjaksolla 2300 eaa. – 1600 eaa. En näitä vaihteluvälejä enää tässä erikseen mainitse, mutta ne kannattaa pitää mielessä. NS-haploryhmän kantaisän voidaan siis arvioida eläneen pronssiajan keskivaihetta, jolloin kellopikarikulttuuri Länsi-Euroopassa vaihtui uurnakenttäkultturiksi.

   Vuosisatojen saatossa NS-miehet levisivät etelään, koilliseen ja kaikkiin muihinkin ilmansuuntiin niitten väliltä. Leviämissuunnat on merkitty karttaan mustilla nuolilla. Nykyään NS-miehiä tavataan pääasiassa kartalla väritetyllä alueella. Lisäksi tietenkin Yhdysvalloissa, jossa useimpien miesten kohdalla kuitenkin tunnetaan heidän juurensa Euroopassa. Noin 550.000 testatun miehen joukosta on toistaiseksi löytynyt vain 276 NS-haploryhmän miestä (0,05%). Jos sama suhde pätee Länsi-Euroopan koko nykyiseen miesväestöön, niin tällä hetkellä saattaisi elossa olla noin 55.000 NS-haploryhmän miestä. Joka tapauksessa kyseessä on kautta historian ollut ja on edelleenkin hyvin marginaalisesta joukosta.

   Nimensä mukaisesti North-South Clusterin miehet ovat levinneet hyvin laajalle alueelle: Brittein saarille ja mantereella rannikkoja myötäillen Skandinaviasta aina Iberian niemimaalle. Jo kelttikaudella yksi haara levisi Brittein saarille. On muistettava, että tuolloin NS-miehet kuuluivat eri kelttiläisiin heimoihin ja heidän osuutensa etnisissä ryhmissä oli hyvin pieni. Brittein saarten asuttamisessa geneettinen valtavirta koostui aivan muitten haploryhmien miehistä. Voidaan kai olettaa, etteivät Hjelt-suvun esi-isät osallistuneet saarten asuttamiseen, vaan jatkoivat matkaansa mantereen puolella pohjoiseen.



Rannalle jääneet anglosaksit

   Ei tiedetä milloin ensimmäiset NS-miehet saapuivat Pohjanmeren rannikolle, mutta ilmeisesti se on tapahtunut ennen kansainvaelluksia (450 - 650 jaa.). Toisin sanoen Keski-Ranskasta lähdöstä saattoi kulua peräti parituhatta vuotta. Sinä aikana Hjelt-suvun muinaiset esi-isät olivat joihinkin kelttiläisiin heimoihin kuuluen kokeneet Rooman imperiumin nousun ja tuhon. Jossain vaiheessa he ovat todennäköisesti sulautuneet Reinin pohjois- tai eteläpuolisiin germaanisiin heimoihin. Taas täytyy muistuttaa, että idästä tulleet germaanit koostuivat geneettisesti pääosin aivan muista haploryhmistä. On arvoitus, milloin kaikki tämä on tapahtunut. Tulevaisuudessa ehkä selviää, kuuluivatko esi-isämme niihin germaaniheimoihin, jotka taistelivat roomalaisten rinnalla muita germaaneja vastaan vai muitten germaanien rinnalla roomalaisia vastaan. Englannissa on nimittäin hiljattain julkaistu väestötutkimus, jossa saaria asuttaneista etnisistä ryhmistä on laadittu eräänlainen geneettinen profiili. Mikäli vastaava voidaan joskus laatia mantereen germaaniheimoista, niin voitaisiin mahdollisesti seurata väestön siirtymisiä myös heimojen välillä.

   Selvästikin osa NS-haploryhmään nykyään kuuluvista brittimiehistä on anglosakseja. Tämä tarkoittaa sitä, että kansainvaellusten alkaessa mantereella anglien ja saksien joukossa eli jo NS-haploryhmän miehiä (mahdollisesti juuttienkin joukossa). He muodostavat toisen Brittein saarten asuttamiseen osallistuneen NS-miesten joukon. Mutta eivät suinkaan kaikki anglit ja saksit purjehtineet saarille. Ei liene liioittelua olettaa, että Hjelttien esi-isät olivat tuolloin rannalle jääneitä anglosakseja – tai muita germaaneja, mutta rannalle jääneitä joka tapauksessa.



Kohti Turkua

   Siinä NS-haploryhmän haarassa, joka johtaa Suomen Turkuun, on vuosisatojen saatossa tapahtunut lisää mutaatioita, joita esiintyy vain tähän haaraan kuuluvilla miehillä. Tämän ansiosta voidaan uskaliaasti jo nyt hahmotella miten matkaa on käyty. Taulukossa on esitetty NS-haploryhmän ja kolmen sen alaryhmän testien lukumäärät ja alueellinen jakauma. Haploryhmät ovat keskenään hierarkkisia eli alempi haploryhmä sisältyy aina sitä ylemmän tason haploryhmään. Alahaploryhmien syntyajoista löytyy hyvin hataria arvioita: S21184 ja S19290 ovat tapahtuneet melko pian NS-haploryhmän syntymisen jälkeen eli toistatuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Alahaploryhmästä BY3276 voi sanoa vain, että se on syntynyt joskus edellisten jälkeen, mutta kuitenkin ennen 1300-lukua ajanlaskun jälkeen. Mainittujen kolmen alahaploryhmän yksittäiset testaajat on sijoitettu kartalle kärkikolmioilla (tarkkaan ottaen heidän vanhimpien tunnettujen esi-isiensä asuinseudut). Mitä tummempi kolmio, sitä läheisempiä testaajat ovat geneettisesti Hjelt-sukua.

Taulukko: DNA-testien määrät haploryhmittäin ja alueittain.

sekä suhteelliset osuudet kaikista R1b-testeistä.

   Selkein taulukossa näkyvä ilmiö on se, että alahaploryhmissä kaikki iberialaiset ovat hävinneet ja ranskalaisistakin melkein kaikki, mikä sopii hyvin kyseisten haarojen suuntautumiseen pohjoiseen. Taulukon luvut tarkoittavat tehtyjen DNA-testien määriä ja alueellisia lukuja tulkittaessa on tärkeätä ottaa huomioon niissä yleisestikin mukana olevat vääristymät. Britit ovat innokkaita testaajia, joten he ovat yliedustettuina. Ranskassa ja Belgiassa on eräitä yksityisyyden suojaan liittyviä rajoituksia, joten niitten luvut ovat aliedustettuina. Saksassa ei olla kovin innokkaita, he ovat siis myös aliedustettuja. Suomen kohdalla esiintyvä luku neljä sisältää kolme Hjelt-sukuun kuuluvaa miestä ja neljännen, joka mitä ilmeisimmin kuuluu biologisesti sukuumme. Näin ollen itse asiassa Suomessa vain yksi testattu suku kuuluu NS-haploryhmään ja sen alaryhmiin. Ruotsin luku neljä puolestaan tarkoittaa selvästi neljää eri sukua, joitten keskinäisiä yhteyksiä ei (vielä) tunneta.

   Kun taulukkoa vertaa vastaavaan toukokuussa 2015 tehtyyn, saa jonkinlaisen käsityksen DNA-testitulosten eteenpäin menosta vajaan vuoden aikana: NS-haploryhmään kuuluvien määrä on lisääntynyt lähes sadalla (+ 56%) ja lisäksi on tunnistettu uusi haploryhmä BY3276.

   Viimeisellä rivillä on kyseisten haploryhmien testien suhteellinen osuus kaikista R1b-miehille tehdyistä testeistä. R1b on yleisin haploryhmä Länsi-Euroopan miesten keskuudessa (40 – 45%).



Gelderland 

   Vuonna 1903 kirjoittamassaan sukukirjassa August Hjelt esitti kaksi vaihtoehtoa sille, mistä sukumme mahdollisesti olisi lähtöisin: Norjan Hedmark tai Hollannin Gelderland. Norjan Hjelteistä on artikkeli tässä blogissa (Hjelthjelt-talo, toukokuu 2015), josta käy ilmi, ettei sukumme norjalaisesta alkuperästä ole löytynyt mitään dokumentoitua vahvistusta. Nyt voidaan DNA-testitulosten perusteella lisäksi sanoa, ettei myöskään niistä ole löytynyt mitään mikä tukisi Norjan vaihtoehtoa.

   Sen sijaan tässä artikkelissa esitetyt DNA-testien tulokset sopivat hyvin yhteen Hollannin vaihtoehdon kanssa. August Hjelt kirjoittaa vielä 1800-luvun jälkipuoliskolla suvussamme kerrotun perimätietona, että olisimme lähtöisin Hollannin Gelderlandin provinssista tai Geldernin kaupungista ja tulleet sieltä Luoteis-Saksan kautta Suomeen. On hämmästyttävää miten hyvin tämä tieto sopii yhteen tässä artikkelissa esitettyyn skenaarioon muinaisten esi-isiemme mahdollisista yhteyksistä germaanisten heimojen asuinalueisiin (ks. oheinen kartta). Mainittakoon lisäksi, että nykyisten NS-haploryhmän miesten joukossa on kaksi hollantilaista, joitten sukujuuret ovat juuri Gelderlandin ja sen naapurin Limburgin provinsseissa.

Kartta: Germaaniheimot kansainvaellusten aikaan ja

nykyinen Gelderlandin provinssi ja Geldernin kaupunki.

- - - - - - - - - - - - - - - -

Anthrogenica Forum: S21184 has something to tell us

Jean Manco: Ancestral Journeys: The Peopling of Europe from the First Venturers to the Vikings. Second edition 2015

Jean Manco: Blood of the Celts. 2015

BBC News: English DNA 'one-third' Anglo-Saxon January 2016.

Stephan Schiffels et al.: Iron Age and Anglo-Saxon genomes from East England reveal British migration history. 2016

Kaivosvouteja ja seppiä

Svappavaaran kaivosvouti

   Tammikuussa 2016 sain tiedon uudesta Hjelttien lähelle geneettisesti sijoittuvasta ruotsalaisesta suvusta. DNA-näytteen antaneen miehen kanssa sovimme, että käytän suvusta nimeä Karlsson, vaikka ruotsalaiseen tapaan vanhimmat sukupolvet tunnetaan vain etunimillä ja patronyymeillä. Sukunimi Karlsson on tullut käyttöön vasta 1800-luvun loppupuolella. Suvun vanhin tunnettu esi-isä on Bengt Olofsson, joka syntyi vuonna 1712, mutta syntymäpaikkaa ei tiedetä. Suvun tunnetut vaiheet alkavat siitä, kun Bengt Olofsson oli jo muuttanut Ruotsin Lappiin kaivosmiehen töihin Svappavaaran kuparikaivoksille.

   Svappavaarassa Bengt Olofsson avioitui Karin Jöransdotter Stålnacken kanssa, jonka suku oli elänyt Svappavaarassa siitä asti kun kaivostoiminta oli käynnistynyt siellä 1650-luvulla. Stålnacket olivat kaivosmiehiä ja kaivosvouteja. Bengt Olofsson jatkoi Svappavaaran kaivosvoutina appensa jälkeen. Svappavaarassa murskattu kuparimalmi kuljetettiin Köngäsen ruukkiin (Kengis bruk) Tornionjoen alajuoksulla vähän ennen nykyistä Suomen rajaa. Linnuntietä matkaa oli yli 130 kilometriä, kesällä malmia kuljetettiin jokiveneillä ja talvella porojen vetämissä ahkioissa. Monesti malmi päätyi Tornionjoen pohjaan ennen perille pääsyä.

Svappavaaran nimi meänkielellä ja
saamenkielellä kertoo kuparin
merkityksestä alueelle.

   Karlsson-suvussa arvellaan, että Bengt Olofsson ja hänen esi-isänsä olivat olleet kaivostoiminnan kanssa tekemisissä jo ennen Bengtin lähtöä Svappavaaraan. Suvun piirissä on se käsitys, että sen juuret ovat Värmlannin kaivosalueella tai jossain muualla Bergslagenin alueella. Geneettisesti suku on hyvin lähellä edellisen artikkelini Fredricksson-sukua. Sukuja edustavien elossa olevien miesten DNA-tuloksia verrattaessa voidaan karkeasti arvioida milloin heidän yhteinen esi-isänsä on elänyt. Lisäksi on huomioitava, että Fredrickssonien esi-isät tunnetaan aina 1630-luvulle saakka eikä yhteinen esi-isä ole voinut elää sen jälkeen. Näitten tietojen valossa paras arvio yhteiselle esi-isälle on 3-4 sukupolven ajanjakso 1540-luvulta 1630-luvulle. Tämä istuu hyvin sen kanssa, että myös Fredrickssonien esi-isät olivat Bergslagenin alueella eläneitä kaivostoimintaa harjoittaneita miehiä, jotka mahdollisesti tulivat Kustaa Vaasan aikana Saksasta tai Hollannista.


Seppä lähtee Amerikkaan

   Kolmannesta ruotsalaisesta, Hjelttien kanssa geneettisesti lähellä olevasta suvusta, on valitettavan vähän tietoja saatavilla. DNA-testin antanut mies on kolmannen polven Amerikan ruotsalainen. Hänen Amerikkaan muuttaneen isoisänsä tiedot Ruotsista ovat niukat: syntymäaika tiedetään, Amerikkaan lähtö tapahtui 1874-79 ja hän käytti Amerikassa nimeä John Smith. Amerikassa papereissa on syntymäpaikaksi merkitty Boetberg Sweden. Sen nimistä paikkakuntaa Ruotsista ei löydy; Anbytarforumin sukututkijat arvelevat nimen voivan tarkoittaa Beatebergin pitäjää. Sieltä häntä ei kuitenkaan löydy.

   Olen jatkanut John Smithin etsimistä Ruotsista siihen olettamukseen perustuen, että hän on ottanut sukunimensä käyttöön vasta Amerikassa ja että se perustuu hänen sepän ammattiinsa. Olen käynyt läpi joittenkin Bergslageniin kuuluvien seurakuntien muuttoluetteloita, joissa yllättävästi esiintyy juuri noina aikoina monia siirtolaisiksi lähteneitä seppiä. Ammattinimikkeistä päätellen nämä ovat olleet nimenomaan ruukeissa työskennelleitä seppiä, hammasseppiä, seppärenkejä ja seppien oppilaita. Ilmeisesti taustalla onkin murrosvaihe ruotsalaisessa yhteiskunnassa, josta käytetään nimeä Stora bruksdöden. Raudanvalmistuksessa otettiin käyttöön tehokkaampia tekniikoita ja tuotanto keskittyi uusiin suuriin tuotantolaitoksiin, jolloin lukuisat vanhat ruukit lopettivat toimintansa.

   Kun ottaa huomioon kahden muun edellä mainitun suvun mahdollisen kytkennän Saksasta tulleisiin raudanvalmistajiin, niin olen pitänyt silmäni auki myös sille mahdollisuudelle, että John Smith olisikin Ruotsissa tunnettu nimellä Johan Schmidt. Etsintä jatkuu – Bergslagenissa on jäljellä vielä monia läpikäymättömiä pitäjiä.

Mystinen Dahlströmin kortti

   Edellä on käyty läpi kolme Hjelttien kanssa geneettisesti läheistä ruotsalaista sukua. Yhteisenä taustana näille on toiminta vuoriteollisuuden parissa. Tämän jälkeen tietenkin nousee esille kysymys, löytyykö Hjelt-suvun alkuperästä vastaavia tietoja? Kun tämä ei ole tiukan tieteellinen esitys, niin voihan asialla ainakin vähän spekuloida.

   Turun maakunta-arkistossa on 1920-luvulla laadittu mittava, noin 300.000 korttia käsittävä kortisto, joka sisältää viittauksia turkulaisia henkilöitä koskeviin erilaisiin asiakirjoihin. Alkuunpanijansa mukaan kortistoa kutsutaan Dahlströmin kortistoksi. Hjelt-sukuun viittaavia kortteja on kaikkiaan 376 kappaletta. Kun aikoinaan kävin niitä läpi, niin yhden kortin merkitys ei auennut minulle. (Tässä linkki korttiin ja sen kääntöpuolelle.) Hakusanaksi korttiin on merkitty Börjel Biörsson Hjelt. Kortissa viitataan mutkan kautta Abraham Brahen (1569-1630) kirjoittaman Tidebokin merkintään helmikuulta 1614, jossa mainitaan kuninkaan käynti Kopparbergetissä ja se, että Abraham on lähetetty puhumaan Bergslagenin rahvaalle. 

Abraham Brahe: Tidebok 11.2.1614

   Kysyin Turun historiaa tutkineelta Veli-Pekka Toropaiselta mitä ihmettä Dahlström on ajatellut korttia tehdessään. Toro-Pekan mielestä kyseessä on virhe, ja asia jäi siihen. Mutta nyt kun geneettisten sukulaistemme yhteydessä Bergslagen ja Ruotsin vuoriteollisuus putkahtelevat esiin, niin kyseinen mystinen kortti on alkanut taas häiritä.

   

   

   Epäilemättä Abraham Brahen päiväkirjamerkinnässä on kyse Ruotsin vuoriteollisuuteen liittyvistä tapahtumista. Kustaa II Aadolf oli vasta 20-vuotias, mutta alkoi jo silloin tarmokkaasti kehittää vuoriteollisuutta. Kuninkaan matkakohde, Kopparberget, oli Ruotsin vuoriteollisuuden kruununjalokivi. Bergslagen puolestaan ei ollut mikään tietty paikkakunta, vaan sillä tarkoitettiin yleisesti niitä vuoritoimintaa harjoittavia seutuja, joissa sovellettiin erityistä vuoritoiminnan lainsäädäntöä. Bergslagenin rahvaalle puhumaan matkustaneet kolme miestä olivat kaikki vastaperustetun Svean hovioikeuden jäseniä. Erityisesti Hans Dober (1564-1627) oli perehtynyt Bergslageniin, hän oli Salan bergslagenin ja Salan kaivoksen käräjäkunnan lainlukija (lagläsare) ja Lundbon vuorikäräjäkunnan (bergstingslag) tuomari. Kytkökset vuoritoimintaan jatkuivat myöhemmin sillä, että vuonna 1630 Boforsin rautaruukki myytiin Hans Doberin pojalle Peder Doberille (1600-1666). 

   Mielenkiintoista - mutta vastaamatta jää edelleen kysymys: oliko Hjelttien esi-isillä jotakin tekemistä Ruotsin vuoriteollisuuden kanssa?