Sorvari Börjel

   Suvun kantaisän, Börjel Björnsson Hjeltin, elämänkaaren sisällä kulkee rajapinta sen välillä mitä me Hjelt-suvusta nykyään asiapapereitten perusteella tiedämme ja mitä emme (vielä) tiedä. Tämän takia on syytä tarkastella Börjeliä ja hänen perhettään lähemmin.

   Börjelin syntymäaika ei ole tiedossa, sen arvellaan sijoittuvan 1650-luvulle. Syntymäpaikkaakaan ei tunneta. Kaikki Börjeliin liittyvät asiakirjatiedot ovat Turusta, minkä takia Börjelin ja hänen isänsä Björnin tietoja on ensisijaisesti etsitty Turusta ja sen ympäristöpitäjistä. Börjel kuului Turun ruotsalaiseen seurakuntaan ja hänen äidinkielensä oletetaan olleen ruotsi, jota käsitystä myös etunimi ja patronyymi tukevat. Börjelin puoliso Kirstin Nilsdotter puolestaan kuului Turun suomalaiseen seurakuntaan. Tämän ja eräitten muitten tietojen perusteella Kirstinin äidinkielen oletetaan puolestaan olleen suomi. Vakiintunut käytäntö suvun piirissä on ollut kuitenkin se, ettei Kirstin Nilsdotterin nimeä ole suomennettu. Kaksikielisen 1600-luvun Turun käsityöläisperheessä voisi olettaa molempien kielien olleen käytössä. Se sosiaalinen verkosto, johon Börjel ja Kirstin kuuluivat, muodostui molempiin kieliryhmiin kuuluvista Turun kaupungin asukkaista ja naapuripitäjässä Raisiossa eläneistä suomenkielisistä henkilöistä. Tuttavat kuuluivat myös sosiaalisesti erilaisiin ryhmiin (näistä tarkemmin toisessa artikkelissa).

   Vanhin löydetty merkintä Börjelistä on Turun vuoden 1675 manttaaliluettelossa. Hän oli tuolloin Nils-sorvarin kisälli ja asui Nilsin lesken luona Aninkaisten eteläisessä korttelissa. Seuraavana vuonna Börjelistä käytetään nimitystä sorvarimestari ja hän on jo naimisissa. Tämän jälkeen Börjelistä löytyy asiakirjamainintoja kirkon arkistoista, manttaalikirjoista ja raastuvanoikeuden pöytäkirjoista. Asiakirjoista voidaan myös seurata Börjel-sorvarin mestarinäytteestä käytyä kiistaa vuosina 1685-80. Ensimmäisen kerran sukunimi Hjelt esiintyy Börjelin nimessä vuonna 1688, jolloin hänelle maksettiin 40 taaleria kahdeksan suuren puuleikkauksen tekemisestä tuomiokirkon torniin. Nimi oli kirjoitettu tuolloin muotoon Hielth. Mistä Börjel on kyseisen nimen keksinyt ottaa, on jäänyt arvoitukseksi. Suomessa kaikki muut Hjelt-nimen ottaneet ovat olleet sotilaita, mutta Börjelin kohdalla tätä ei voida osoittaa tapahtuneen. Ainoa toinen poikkeus tähän nimen sotilastaustaan on Pöytyän Sangar/Sankar-nimisestä talosta Turkuun lähtenyt pistoolimaakari Sangar. Yhdestä hänen pojistaan tuli merikapteeni ja hän katsoi ammattinsa vuoksi olevan tarpeellista ruotsintaa nimensä muotoon Hjelt. Meidän sorvarimestarimme kanssa näitten Sankareitten ei ole todettu olevan keskenään sukua.

   Börjel Hjelt asui talossaan Aninkaisten eteläisessä korttelissa kuolemaansa asti vuonna 1702 ja haudattiin ”ilman kelloja”, joka voi viitata perheen köyhyyteen.

   Jatkossa tässä blogissa paneudutaan tässä artikkelissa edeltävien tapahtumien selvittelyyn; uusiin viime vuosina löydettyihin tietoihin, juuri nyt työn alla oleviin tutkimuksiin ja pohdiskeluun siitä, minne tutkimuksia pitäisi suunnata.

______

August Hjelt: Släkten Hjelt, Helsingfors 1903.

Seppo Perälä: Sukupuusta sorvattua. Niclas Hjeltin ja Margaretha Caloanderin esivanhemmat, Helsinki 2002.

Vilho Selinheimo: Turun porvariston sukunimiä 1700-luvulla.Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 9 (1925)